kuinka lasken huonekalun kierrätettävän materiaalin prosenttiosuuden

Kalusteiden laskentamenetelmää ei ole vielä vahvistettu

Kalusteiden kierrätysprosenttia määrittävää vahvistettua laskentakaavaa ei tällä hetkellä ole olemassa. ESPR (asetus (EU) 2024/1781) määrittää kehyksen, jonka sisällä tällainen menetelmä vahvistetaan, mutta varsinainen testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmä vahvistetaan tuoteluokittain delegoidun säädöksen avulla, kuten ESPR:n 39 artiklassa säädetään. Kalusteille tätä erityismenetelmää ei vielä ole. Sitä vastoin periaate on olemassa: kierrätettävyys on yksi mahdollisista suoritusvaatimuksista, jonka komissio voi asettaa tuoteluokalle ESPR:n 5–7 artiklaan perustuen, ja jos tämä vaatimus tulee, myös laskentamenetelmä tulee sen mukana.

Kenelle tämä koskee ja kenelle ei vielä

Tämä kysymys on ajankohtainen, kun kalusteille on olemassa delegoitu sääntö, joka asettaa kierrätettävyyden vaatimukseksi ja joka sitoo siihen laskentamenetelmän. Siihen asti ei ole velvoitetta laskea tai julkaista kierrätysprosenttia, vaikka valmistaja tai maahantuoja jo käyttäisi digitaalista tuotepassia muille tiedoille. Se on siis eri asia kuin kysymys, mitä materiaaleja kalustossa on tai miten ne kiinnitetään osassa — jälkimmäinen on informaatiovaatimus, joka voi olla olemassa prosenttilaskelmasta riippumatta, katso myös tai pitääkö materiaalien olla eriteltyinä kalusteen osille. Kierrätysprosentti on tuloksen materiaalitietoihin perustuvan laskelman, ei materiaalitiedot itse. Joka jo nyt kerää materiaalitietoja, rakentaa siis pohjan, jolle tulevaisuudessa tapahtuva laskenta perustuu, mutta se on eri vaihe kuin itse laskenta.

Voimaantuloaika ei ole vielä vahvistettu

Ei ole tiedossa päivämäärää, jolloin kalusteille tarkoitettu kierrätettävyyden laskentamenetelmä tulee voimaan. Komission ESPR:ää koskeva työohjelma kattaa ajanjaksona 2025–2030, ja siinä on kalusteille delegoitu sääntö. Kunnes tämä sääntö on vahvistettu ja julkaistu, pakollista menetelmää ja siten pakollista prosenttia ei ole. Siihen asti valmistaja tai maahantuoja voi omasta aloitteestaan tehdä arvion tai väitteen kierrätettävyydestä, mutta se tapahtuu silloin ESPR:n kehyksen ulkopuolella ilman varmuutta siitä, että tämä laskenta myöhemmin vastaa menetelmää, jonka komissio lopulta vahvistaa. Heti kun kalusteille tarkoitettu delegoitu sääntö on julkaistu, päivämäärä ja menetelmän sisältö päivitetään tähän osioon.

Mitä tehdä menetelmän puuttuessa

Käytännöllisin lähestymistapa on aloittaa tiedoilla, joita laskenta myöhemmin tarvitsee, sen sijaan että odottaisit itse kaavaa. Kierrätettävyyslaskenta perustuu tavallisesti kolmenlaisiin tietoihin: mitä materiaaleja tuotteessa on ja missä määrin, miten nämä materiaalit on kytketty toisiinsa, ja ovatko ne elinkaarensa lopussa erotettavissa toisistaan. Viimeinen kohta koskee suoraan mitä purkuohjeissa on oltava: kalusto, joka on helppo purkaa erotettaviksi materiaalivirtauksiksi, on yleensä myös helpompi arvioida kierrätettävyyden kannalta kuin kalusto, jossa materiaalit on liimamatta tai lamiinattu irrallisesti. Joka jo nyt dokumentoi, mitä materiaalia kussakin osassa on ja miten osat kytketään, ei joudu jäljemään näitä tietoja myöhemmin taannehtivasti.

Toinen huomionantava seikka on tekstiilit ja pinnoitteet, koska ne koostuvat usein sekoitetuista kankaista, jotka arvioidaan erillään erotettavuuden kannalta; miten tämä dokumentointi näyttää, on kuvattu tekstiilin ja verhoilun tietojen tallentamisessa. Vaarallisilla aineilla on myös merkitys: materiaali, joka on teknisesti erotettavissa mutta sisältää aineita, jotka rajoittavat kierrätyskohteita, lasketaan useimmissa laskentamenetelmissä eri tavalla kuin puhdas materiaali, mikä on syy siihen, että nyt olisi hyvä aika tarkastella, mitä vaarallisia aineita kalusteiden tuotepassissa on mainittava. Joiden näiden kolmen asiakirjan — materiaali osittain, purkaminen, vaaralliset aineet — on kunnossa, on hyvällä pohjalla heti kun meubeleille vahvistetaan menetelmä, riippumatta siitä, miltä kyseinen menetelmä tarkasti ottaen näyttää.

Oikeudellinen perusta: artikla 39, luettuna yhdessä artikloiden 5–7 kanssa

ESPR:n (Asetus (EU) 2024/1781) 39 artikla määrää, että komissio vahvistaa jokaiselle tuoteryhmälle testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmät, jotka ovat tarpeen osoittaakseen, että tuote täyttää kyseiselle ryhmälle asetetut vaatimukset. Kierrätettävyyttä ei ole työstämässä ESPR:ssä itse prosenttiosuutena tai kaavana; se on yksi mahdollisista ekologisen suunnittelun vaatimuksista, jonka komissio voi asettaa jokaiselle tuoteryhmälle ESPR:n 5–7 artikloiden perusteella. Nämä kaksi määräystä liittyvät siis toisiinsa: ensin on tultava materiaalisääntö siitä, että ja miten kierrätettävyyttä arvioidaan, ja vasta sitten seuraa laskentamenetelmä, jolla se osoitetaan. Heti kun kyseinen vaatimus ja menetelmä ovat käytettävissä meubeleille, tulee myös ESPR:n 10 artikla merkitykselliseksi, koska kyseinen artikla määrää, mitä tietoja digitaaliseen tuotepassiin on sisällyttävä — laskettu kierrätettävyysprosentti voisi silloin muodostua passihetoiminnon tiedoksi muiden jo kuvattujen tietojen ohella, mitkä tiedot sisältyvät huonekalujen tuotepassiin.

Joka haluaa seurata tätä asiakirjaa, voi parhaiten pitää silmällä delegoidun säädöksen julkaisemista meubeleille ja ryhtyä siihen saakka toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että perustiedot materiaaleista, purkamisesta ja aineista ovat kunnossa, jotta tulevaa laskemista ei tarvitse aloittaa alusta.